lapsi / psyykkisesti sairas vanhempi

Jonkun iltapäivälehden lisälehden kannessa oli viikolla otsake tyyliin: Äitini masennus vaikuttaa edelleen. Tuoreessa Mielenterveys-lehdessä kiinnitetään huomiota samaan asiaan. Tutkimusten mukaan vakavaa masennusta sairastavien lapsista 40 % sairastuu masennukseen alle 20-vuotiaana ja 60 % alle 25-vuotiaana. Suurin osa mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien lapsista ei kuitenkaan sairastu. Lapsen sairastumisriski kasvaa, jos psyykkinen sairaus tuo vaikeuksia lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutussuhteeseen ja perheen keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että joissain psyykkisistä sairauksista kärsivissä perheissä vanhemmat eivät osaa ottaa huomioon lasten tarpeita eivätkä osaa kommunikoida lasten kanssa. Lapsen tarpeet voivat jäädä taka-alalle, kun vanhempi on väsynyt tai ahdistunut. Vanhempi voi myös käyttää lastaan terapeuttina kertomalla hänelle asioitaan. Lapselle on raskasta, jos vanhempi on jatkuvasti ärtynyt ja suuttuu pienistä asioista. Lapsesta voi tulla perheen aikuinen, joka huolehtii arjen asioista. Hän voi myös olla huolestunut vanhemman jaksamisesta. Varsinkin jos vanhempi puhuu itsemurha-aikeistaan lapselle, tämä huolestuu ja tulee levottomaksi. Lapsi voi kuvitella itse aiheuttaneensa vanhemman sairauden ja tuntea siksi syyllisyyttä. Jos lapsi ei saa käsitellä omia tunteitaan, hän ahdistuu, on peloissaan, varuillaan ja levoton. Hän on vaarassa sairastua.

Jos psyykkisesti sairaalla on lapsia, se pitää ottaa huomioon hoitosuhteessa. Terapeutin ja lääkärin tulee jatkuvasti kysellä myös lasten kuulumisia. Se ei tarkoita, että terapeutti tai lääkäri pitäisi vanhempaa huonona isänä tai äitinä.

Palaan omalta kohdaltani näihin asioihin myöhemmin.