keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Pirkon herkut
Miten Pirkko Arstila voikaan vaikuttaa elämään! Hän kirjoittaa silloin tällöin paikalliseen lehteen kolumneja. Mieleen on jäänyt, kuinka hän on kehunut, että sai siellä ja täällä hyvin haudutettua Darjeeling-teetä. Teen ystävälle pussiteet ovat yökötys, kalpea muistutus teestä. Välillä niitäkin joutuu juomaan. Liptonin keltalappuisia teepusseja en suostu kastamaan kupissani. Silloin tällöin kun olen muistanut, olen katsellut teehyllyjä etsien Darjeelingta (vai millai tää kuuluu taivuttaa). Viime viikolla paikallisessa x-automarketissa tärppäsi. Kylläpä on pehmeän makuista teetä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Ööööh... mihis mä nyt tunkisin noi Liptonini.... Musta on tullut laiska tekemään oikeaa teetä, en tiedä miksi. Hyvin haudutettu tee on autuas kokemus.
Mä muuten sanoisin että Darjeelingia.
Minäkin rakastan teetä ja vain sitä. Kahvinjuonnin lopetin, sen vähän mitä join, jo 15v sitten. Kyllä jotkut lapputeetkin ovat hyviä, mutta haudutettu on kyllä parasta. Uudessa Valamossa, Heinävedellä saa tosi hyvää teetä ja ensi viikolla pääsen sitä juomaan.
Juon ehkä enemmän kahvia (riippuvuus), mutta suoraan sanottuna tee on parempaa. Siis hyvä tee. Ja sitä en ymmärrä, kun teetä tarjotaan pienestä kahvikupista ja jätetään "maitovara". Siihen kun liptonin tökkäät kerran ja otat pois, niin saat yhden suullisen teetä.
Mä juon myös kahvia, mutta aamuisin pitää saada vahvaa hauduttettua teetä. Kahvi maistuu aamulla yksinkertaisesti pahalle.
Minä olen sekakäyttäjä. ;D
Juon siis kahvia jos vatsa sallii
ja nykyään enenevässä määrin teetä. Ihan sellaista halpaa pussiteetä...
Tiikerin päiväuni on suosikkini.
Pirkko Arstila on aika ihana ihminen. Näin hänet kissojensa kanssa aamuteeveessä yx aamu... =)
Lähetä kommentti