auttakaa!

Jokin aika sitten selasin netissä jonkun blogin linkin kautta kauniita kortteja. Olen hukannut linkin. Nämä kortit on tehty tietokoneella, eivät käsin. Ne eivät myöskään ole mitään pikkusöpöjä nallekortteja tms. Tekijällä on netissä kauppa, en vain löydä sitä. Ehdota minulle linkkiä.

runo

ujosti, nöyrästi...


Minä näin
uuden
pehmeän
leveän sängyn, jossa oli purppuraiset kustavilaiset päädyt.
Minä näin
verhotangot, joissa vanhat verhoni näyttivät uusilta.
Minä näin
vasta valkeiksi maalatut olohuoneen seinät ja katon.
Minä näin
violetin eteisen
sammaleenvihreät ovenpielet.
Minä näin
uutuuttaan kiiltävän kylpyhuoneen.
Minä näin
peileillä päällystetyn eteisen kaapiston.
Minä näin
itseni lukemassa lehteä tuliterän keittiön
pöydän ääressä.

Minun uudessa kodissani.

Minä opettelen elämää kodissani
vanhassa narisevassa sängyssäni
remonttia kaipaavassa kylpyhuoneessani.
Kodissani
jonka ovenpielet ovat kolhiintuneet lasten leikeissä
jonka huoneiden tyhjät seinät ovat sinitarran laikuttamat
jonka kaapeissa viruvat unohdetut tavarat.

Minä maalaan ovenpielet
tapetoin seinät
pesen kaapit.

Minä luen lehteä omassa keittiössäni.

Kuuntelen menneen kuiskauksia nurkissa.

epämaailmassa

Ostin joskus kesällä hyvin myyvän takatekstin houkuttelemana tämän kirjan. Nyt olen viettänyt pari päivää sen kanssa. Mielestäni tämä on yhdenlaista scifiä, jonka keskeisiä ainesosia ovat ihmisen muisti, sanat ja käsitteet. Päähenkilö, Eric Sandersson, kulkee epämaailmassa etsien kadonnutta minuuttaan. Häntä uhkaa muistia syövä hai, Ludovicius, joka on jo tehnyt tuhojaan hänelle.

Kirja nostaa esille ajatuksen, että muistot tekevät meistä sen mitä olemme. Säilyttääksemme minuutemme palaamme vähän väliä muistoihimme.

Kirja toi mieleeni John Fowlesin kirjan Jumalten naamiot.

lyyrinen viikonloppu

Opiskelin perjantain ja lauantain aikana 10 tuntia lyriikkaa. Aihe ei kiinnostanut etukäteen millään tavalla. En ole koskaan ollut varsinainen runojen ystävä - jotain olen joskus lukenut. Pitkin hampin menin oppimaan. Hyvä että menin. Opettajamme oli perehtynyt myös opettamiseen, ei vain lyriikkaan. Hän sai jopa minut innostumaan. Lauantaina saunassa alkoi tulla runoa. Hyvä että tuli, koska viikon aikana pitää kirjoittaa neljä runoa, joita sitten yhdessä ruoditaan ensi viikonlopun istunnossa. Opettajamme osasi myös luoda turvallisen ilmapiirin ja jokainen luki tunneilla kirjoitettuja tuotoksiaan.

Tuskin minusta silti runoilijaa tulee.

kukka-ajatuksia

Päästin onneton kompostorini tässä asuntohässäkässä melkein taintumaan. Parin viikon ajan olen herätellyt sitä. Tänään havaitsin, että se toimii, ei kovin hyvin, mutta on kuitenkin plussan puolella.

Keksin että voin marraskuisten päivieni iloksi aloittaa siemenluetteloiden tutkimisen. Kirjastossa lukemassani ruotsalaisessa lehdessä oli kuvia erivärisistä Knautia-sukuun kuuluvista kasveista. Tutkiessani netistä asiaa, paljastui että kyseessä on törmänkukka-nimellä tuntemani kasvi ja sen muunnokset. Sitä kutsutaan myös nimellä Ruusuruoho. Tuo lilanvärinen mulla on jo, mutta aion hankkia muitakin värejä. Kunnon kasvinharrastajat puhuvat latinaa, ehkä minäkin voin aloittaa eksaktin kasvin tuntemuksen.

harmaa päivä

Tällaisena sateisena, harmaana päivänä toivoisin olevani lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa.

Otin asuntoni pois myynnistä. Kiikarissa ollut keskusta-asunto myytiin. En halua myydä omaa asuntoani niin ettei itselläni ole paikkaa, jonne muuttaa. Minulla kerkesi olla monenlaisia ajatuksia ja tunteita asumisesta. Olen asunut tässä kodissa 10 vuotta -kauimmin kuin missään muussa asunnossa. Olen kiintynyt näihin seiniin. Surin jo sitä etten näe keväällä uusia tulppaaneita ja muita hankkimiani sipulikukkia. Nyt saan edelleen nauttia omasta pihasta. Muuttaminen jo sinällään on rasittavaa, nyt ei tarvitse tehdä sitä. Keväällä aion tapetoida työhuoneen, uusia lattialistoja ja maalata seiniä.

suosittelen

Viime päivinä olen nauttinut uudesta Stingin levystä, joka poikkeaa täysin hänen aikaisemmasta tuotannostaan, joka sekin on nautittavaa musiikkia.

bussikulttuurista

Yllättäviä havaintoja porilaisesta joukkoliikenteestä

- ihmiset tervehtivät kuskia tullessaan bussiin ja kuski tervehtii takaisin
- vaikka nuoriso meluaa pysäkillä odotellessaan bussia, sisällä ollaan ihmisiksi
- nuoretkin huikkaavat kuskille kiitoksen poistuessaan bussista
- viereen saattaa joskus tulla täti, jonka kanssa tulee juteltua koko matkan ja seuraavalla kerralla tervehditään tuttavallisesti
- kuskit päästävät joskus lapsia ja nuoria ilmaiseksi, jos kortti on mennyt umpeen eikä ole rahaa
- en ole nähnyt ainuttakaan matkalippujen tarkastajaa. Sallin mukaan sellaisia ei ole Porissa.
- joskus kuskit juttelevat matkustajien kanssa
- bussin perässä juoksijaa odotetaan useimmiten
- en ole nähnyt yhtään töhrittyä bussia

Viimeksi olen aktiivisesti kulkenut joukkoliikennevälineillä n. 25 vuotta sitten pääkaupunkiseudulla. Sikäläinen käyttäytymiskoodi vaikuttaa minussa edelleen.

talvea odotellessa

Minä tykkään tällaisesta talvesta enemmän kuin siitä, että tulee lunta, lumi sulaa ja tulee taas lunta. Täällä länsirannikolla on harvemmin suuria kinoksia. Jos lumi pysyy maassa, se muuttuu pian harmaan, ruskean ja mustan sävyiseksi. Vaikka luonto on nyt ankean näköinen, siinä on ruskean ja vihreän eri sävyjä.

Tein viimeisiä pihatöitä. Laitoin lintulaudan töpöttejä varten. Ensimmäiset tintit tulivat jo ruokailemaan. Minusta on mukava seurata niitä talven aikana. En haluaisikaan muuttaa tästä minnekään. Aika näyttää mitä tapahtuu.

ei ole

Inkivääri heitti haasteen, johon tartuin. 7 asiaa, mitä minulla ei ole. Jatka omassa blogissasi.

Minulla ei ole

1. autoa. Todennäköisesti ei enää tulekaan.

2. miestä. Tällä haavaa ei vois vähempää kiinnostaa.

3. kukkivaa kukkaa sisällä. Olen monta päivää suunnitellut ostaa vaikka vain yhden ruusun.

4. koiranpentua. Toivottavasti osaan pysyä erossa sellaisista.

5. porakonetta. Kai joka huushollista pitäisi sellainen löytyä?

6. kunnollista yöpöydän lamppua. Koska olen kovin kronkeli, en ole löytänyt sopivaa.

7. kivan näköistä pipoa. Sovitin eräässä marketissa kivaa, mutta en raskinut maksaa akryylipiposta 25 €:a.

marraskuu

Onks tää nyt muka kivaa?

ilman autoa

Myin tänään autoni 100 €:lla. Joku viitsii vielä pelata ruostuneen auton kanssa. Oikeastaan tuntuu hyvältä, että viitsii. Auto on kuitenkin ihan ajettavassa kunnossa.

Tämä on minulle suuri elämänmuutos. Olen autoillut 22 vuotta, tällä autolla 18 vuotta. Olen tottunut siihen, että menen autolla minne haluan. Nyt pitää katsoa aikatauluja, joiden mukaan kuljen, ja varata aikaa kulkemiseen. Liikkumiseen menee enemmän aikaa kuin ennen. En vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Koko liikkuminen pitää ajatella uusiksi.

Olen surullinen auton menetyksestä ja tästä elämänmuutoksesta. Toki se on kaikinpuolin järkevää. Aika ihmeitä saa tapahtua, että vielä hankin auton eli tämä muutos on myös lopullista.

Yhä enemmän toivon, että asuntoasiat järjestyvät ja pääsen muuttamaan keskustaan. Elämä tulee olemaan siellä helpompaa.

lumppuja

Olemme Sallin kanssa penkoneet vaatehuoneita ja kaappeja. (Meillä on kaksi isoa vaatehuonetta.) Olen järkyttynyt, kuinka kamalasti meillä on poisheitettävää tavaraa. Yhteensä kuusi isoa jätesäkillistä lumppuja ja kirpparille meneviä vaatteita. Lisäksi varastosta löytyi monenlaista turhaa tavaraa lasten kasvettua niistä pois. Kun on tilaa, tulee säilytettyä kaikenlaista turhaa. Varmaan vielä jäikin tavaraa, mikä pitää toimittaa jonnekin. Onneksi on kierrätyskeskus, johon saa viedä turhaa kamaa eikä joudu heittämään kaikkea kaatopaikalle. Tuntui kyllä pahalta laittaa roskiin monta musiikki- ja videokasettia. Kaatopaikalla ne ovat ikuisesti. Tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että huomenna on viimeinen autoilupäivä.

aina voi toivoa

Jos kaikki menee kuten toivon, haluan tällaisen sängyn. En näillä sisustusjutuilla ym. härpäkkeellä. Värikin saa olla toinen.